Tutustuminen juutalaiseen hautausmaahan ja viimeinen työpäivä

Anu halusi nähdä hautausmaan ja minä tietysti heti mukana joten torstaina työpäivän päätteeksi suuntasimme juutalaiselle hautausmaalle. Heti kun portin avasimme ja astuimme sisään, tuntui kuin kaikki äänet ja liikenteen melu olisivat hävinneet. Ruoho oli vihreää ja tuuheaa, puut kauniin värisiä ja tunnelma hyvin rauhallinen. Puhuimme toisillemme hiljaisilla äänillä ettemme rikkoisi rauhaa.

Heti hautausmaan alkuun oli vierekkäin monia pieniä hautakiviä. Hetken tutkittuamme niitä totesimme niiden olevan lasten hautapaikkoja. Osa oli menehtynyt jo vauvoina, osa 2-4 vuotiaina. Yhteistä niille oli hautakivien koko. Paljon pienempiä kuin muut. Vuosiluvut sijoittuivat 1880-1930 välille.

Hautausmaan lasten puoli.

Täällä on vielä nurmi hyvinkin vihreää.

Hautakiviä on monen kokoisina. Uudemmat erotti selkeistä muodoistaan. 

Nämä ovat yllättävän massiivisia korkeutensa vuoksi. 

Osa oli jo niin vanhoja ettei niistä erottanut tekstejä.

Moniin oli tehty reunukset kivestä, joita peitti paksu sammal.

Symmetrisesti rivissä. Jokaisella haudalla on oma kaavamerkintänsä, eli näitä ei ole ripoteltu minne mieli tekee. 

Vanhimmat hautakivet löytyivät hautausmaan perältä muurin vierestä.

Kauniita ja vanhoja puita hoidetaan hyvin. 

Tähän vanhaan hautaan on tehty korkeammat reunukset. 

Värit loistossaan. 

Perjantaina oli meidän viimeinen työharjoittelupäivä. Saimme läksiäislahjaksi valokuva-albumit jossa oli kuvia meistä työn touhussa. Lisäksi saimme karkkipussit ja syötävää, sillä ohjaajamme  oli tehnyt molemmille omat piiraat. Ne painoivat todella paljon! Näimme jo aikaisemmin kuvia hänen töistään, näytti siltä että hän teki piiraita tilauksesta, ja esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Lähes joka päivä jollain työntekijöistä oli syntymäpäivä.

Suuret sydämet. 

Ohjaajamme Jitka. 

Antoisat 8 päivää harjoittelua takana. Aika meni nopeasti, ja jotain jäi mielenkin. Uusia muotoilutapoja, täytteitä, uusia koneita. Isossa leipomossa on se hyvä puoli että paljon tehdään koneella mutta ne jumittavat todella usein. Ja oli kiva huomata että ei kone siltikään voi korvata ihmistä täysin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ahkerat työntekijät :D