Voittomaali.
Torstai aamuna suuntasimme kukon laulun saattelemana töihin. Kyseessä on suurleipomo joka leipoo päivittäin tuoretta ruoka- ja kahvileipää kauppoihin ja kahviloihin. Työntekijöitä on n. 100, jotka työskentelevät kahdessa vuorossa. Aloitimme sämpylälinjastolta. Punoimme vehnätaikinasta erilaisia tuotteita pakkaseen myöhempää paistoa varten. Erilaiset sämpylät muotoillaan pitkärullaajan kautta käsin pelleille. Kuorrutteina käytetään pellava-seesamseosta, auringonkukansiemeniä, juustoa, riippuen tuotteesta. Solmusämpylä saa kivan muodon kun taikinapala punotaan solmulle ennen kuorrutusta.
Lounasaika on puoli tuntia ja työpaikalla on mahdollisuus ruokailla hintaan 25 kr / annos. ( Eli 1€).
Valittavana on 4 eri ruokavaihtoehtoa. Eilen saimme ensi viikon ruokalistan ja sanakirjan kanssa saimme suomennettua sen verran että tiesimme mitä saamme nenän eteen ensi viikolla. Aika lihapainotteista ruokaa on tarjolla mutta sitä on riittävästi kun keittäjä annostelee melko miehekkäät annokset lautaselle valmiiksi.
Lounaan jälkeen siirryimme pakkaamon puolelle. Anu pääsi halkaiseman croissantteja, joita oli menossa tilaukseen 1510 kpl. Minä pakkasin punnuspullia koneella. Pullissa oli neljä eri täytevaihtoehtoa: luumu, unikko, rahka ja sekahillo. Autoin paikallista työntekijää pakkaamaan pakatut tuotteet laatikoihin kuljetusta varten. Päivä meni todella nopeasti kun oli paljon mukavaa tekemistä. Työntekijät ovat todella ystävällisiä vaikka emme osaa käytännössä yhtään kieltä.
Töiden jälkeen suuntasimme Jihlavan nähtävyydelle: turistikierros maanalaisiin tunneleihin maksoi 40 kr eli alle 2€. Tunnelit on kaivettu 1200- luvulla tuomaan suojaa sodalta ja kulkutaudeilta, sekä niitä käytettiin salaa kulkuväylinä 1600-luvulla 30 vuotisen sodan aikana. Tunneleita on yhteensä n. 25 km pituudelta, lähimpänä maanpintaa ne kulkevat 2-4 metrin syvyydessä, ja syvimmät 8-14 metrin syvyydessä. Olisi ollut polte päästä katselukierrokselle missä kuljetaan tunneleita pitkin pidempi matka mutta meillä ei ollut mahdollisuutta siihen. Tämä kierros onneksi täytti pahimman nälän. Lopuksi saimme ihastella pimeässä tunnelissa kuinka seinillä oleva kiviaines valaisi tietä. Hetken aikaa piti odottaa että silmät tottuivat pimeyteen mutta aivan selvästi hohde alkoi voimistumaan mitä pidempään seisoimme pimeässä. Opas laittoi minut seisomaan kiviseinää vasten ja pyysi Anua ottamaan kuvan. Salamavalo jätti minun varjon seinälle näkyviin, pystyi erottamaan sormetkin jotka asetin haralleen kiviä vasten. Ihan en englanninkielisestä tekstistä ymmärtänyt mitä tuo kyseinen aines oli joka siis esiintyi käytävissä. Hieno kierros ja hieman pelottava.