Menoa ja meininkiä

Keskiviikko ilta vietettiin jäähallissa. Paikallinen Dukla pelasi Liberecin joukkuetta vastaan ja voitti vaiherikkaan pelin jälkeen 4-2. Jäähalli oli melko pieni ja vanha mutta sitäkin tunnelmallinen. Duklan kannattajat pitivät meteliä jo ennen pelin alkua ja jaksoivat pelin loppuun asti huudattaa äänijänteitään.

Lippu maksoi 80 kr eli reilu 3€. Annos pop corneja 30 kr eli reilun euron. Hyvin siis viihdyimme :D Jälkipelit olisivat saattaneet olla melkoisen veriset, ellei noin 20 poliisimiesten joukko koirineen olisi eristänyt vieraskannattajien ulostulotien. Täällä otetaan melko vakavasti tuo jääkiekko, sillä kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuutta olla tekemisissä vieraskannattajien kanssa edes sisällä. Järjestyksenvalvojat ja vartijat vartioivat koko pelin ajan aluetta missä he kannustivat omaa joukkuettaan. Vastaavasti Duklan kannattajat "istuivat" hallin toisella puolella yläkatsomossa ja heitä riitti täyttämään hallin. Oli ihan mahtava tunnelma ja korvissa soi kotimatkalla pelistä.

Voittomaali.

Torstai aamuna suuntasimme kukon laulun saattelemana töihin. Kyseessä on suurleipomo joka leipoo päivittäin tuoretta ruoka- ja kahvileipää kauppoihin ja kahviloihin. Työntekijöitä on n. 100, jotka työskentelevät kahdessa vuorossa. Aloitimme sämpylälinjastolta. Punoimme vehnätaikinasta erilaisia tuotteita pakkaseen myöhempää paistoa varten. Erilaiset sämpylät muotoillaan pitkärullaajan kautta käsin pelleille. Kuorrutteina käytetään pellava-seesamseosta, auringonkukansiemeniä, juustoa, riippuen tuotteesta. Solmusämpylä saa kivan muodon kun taikinapala punotaan solmulle ennen kuorrutusta.

Lounasaika on puoli tuntia ja työpaikalla on mahdollisuus ruokailla hintaan 25 kr / annos. ( Eli 1€). 

Valittavana on 4 eri ruokavaihtoehtoa. Eilen saimme ensi viikon ruokalistan ja sanakirjan kanssa saimme suomennettua sen verran että tiesimme mitä saamme nenän eteen ensi viikolla. Aika lihapainotteista ruokaa on tarjolla mutta sitä on riittävästi kun keittäjä annostelee melko miehekkäät annokset lautaselle valmiiksi. 

Lounaan jälkeen siirryimme pakkaamon puolelle. Anu pääsi halkaiseman croissantteja, joita oli menossa tilaukseen 1510 kpl. Minä pakkasin punnuspullia koneella. Pullissa oli neljä eri täytevaihtoehtoa: luumu, unikko, rahka ja sekahillo. Autoin paikallista työntekijää pakkaamaan pakatut tuotteet laatikoihin kuljetusta varten. Päivä meni todella nopeasti kun oli paljon mukavaa tekemistä. Työntekijät ovat todella ystävällisiä vaikka emme osaa käytännössä yhtään kieltä. 

Töiden jälkeen suuntasimme Jihlavan nähtävyydelle: turistikierros maanalaisiin tunneleihin maksoi 40 kr eli alle 2€. Tunnelit on kaivettu 1200- luvulla tuomaan suojaa sodalta ja kulkutaudeilta, sekä niitä käytettiin salaa kulkuväylinä 1600-luvulla 30 vuotisen sodan aikana. Tunneleita on yhteensä n. 25 km pituudelta, lähimpänä maanpintaa ne kulkevat 2-4 metrin syvyydessä, ja syvimmät 8-14 metrin syvyydessä. Olisi ollut polte päästä katselukierrokselle missä kuljetaan tunneleita pitkin pidempi matka mutta meillä ei ollut mahdollisuutta siihen. Tämä kierros onneksi täytti pahimman nälän. Lopuksi saimme ihastella pimeässä tunnelissa kuinka seinillä oleva kiviaines valaisi tietä. Hetken aikaa piti odottaa että silmät tottuivat pimeyteen mutta aivan selvästi hohde alkoi voimistumaan mitä pidempään seisoimme pimeässä. Opas laittoi minut seisomaan kiviseinää vasten ja pyysi Anua ottamaan kuvan. Salamavalo jätti minun varjon seinälle näkyviin, pystyi erottamaan sormetkin jotka asetin haralleen kiviä vasten. Ihan en englanninkielisestä tekstistä ymmärtänyt mitä tuo kyseinen aines oli joka siis esiintyi käytävissä. Hieno kierros ja hieman pelottava. 

Itsenäisyyspäivä = vapaapäivä

Tsekkoslovakia itsenäistyi 28. lokakuuta 1918 Itävalta-Unkarista. Siitä syystä tänään vietetään pyhäpäivää täällä joten myös meillä on virallinen vapaapäivä. Kevyt aloitus tälle reissulle töiden osalta. ;)

Päätimme tutustua alueeseen pyöräretken turvin. Kiersimme keskustan ulkopuolella ajaen osittain auto- ja metsäteitä, mutta myös virallinen merkitty pyöräilyreitti tuli tutuksi. Täällä on helppo seurata kulkemistaan kun karttoihin on merkitty kaikki mahdolliset kiintopisteet ja katujen nimet. Tämän kaupungin etu on suurkaupunkiin verrattuna liikenne. Varsinkin tänään autoilijoita oli vähän, ja he ajavat suhteellisen siististi, kun maasto on mutkaista ja korkeuseroja paljon.

Taidettiin olla melkoinen näky täällä, sillä yhtään pyöräilijää ei ole näkynyt tähän mennessä. Paikalliset piti meitä varmaan todella hulluina :D nähtiin eläintarhan asukkejakin matkalla, siellä on tarkoitus vierailla erikseen. Lisäksi paikallinen poliisiasema oli melkoinen yllätys, sellainen pitäisi löytyä joka kaupungista!

Eilen jäi kirjoittamatta paikallisesta elintarvikealan säädöksistä, mitä ei vissiin täällä ole olemassakaan. Työntekijät pitävät avonaisia kenkiä jalassaan. Korvikset ja tekokynnet ovat ihan normaali juttu eikä ole niin väliä onko hiukset kiinni vai ei. Kunhan on hattu päässä. Yhdellä naisella se on niin hennosti hiusten päällä että on vetänyt sen pinnillä kiinni ettei tipu. Ei ihan niin kuin meillä kotona. Parasta on se että pukuhuoneen seinällä on lappu jossa varoitetaan sakoista jos ei noudata hygieniasäädöksiä. Vielä en ole nähnyt mitä ne säädökset pitävät sisällään.

Nyt kohti paikallista jäähallia peliä katsomaan!

Ihana lampi löytyi metsätien päästä.

Tällaisia polkuja ajelimme pyörillä.

Päivä oli sumuinen.

Paikallinen poliisiasema, kukkulan päällä.

Poliisiasemalle johtava tie.

En löytänyt selitystä tälle asetelmalle.

Mainos kannabisfestareista...

Rautatien alikulkutunneli.

Tästä se lähti

Jihlavan valloitus aloitettu. Matka tänne sujui onnistuneesti: aisapari oli ottanut kaikista niistä asioista selvää mistä minä en joten bussi/metromatka lentokentältä Prahan keskustaan sujui täydellisesti. Jo heti alkuun hintataso tuli hyvinkin selväksi: yksi lippu maksoi 32 kr, eli 1,40€ ja sillä pääsi 90 minuutin aikana niin pitkälle kuin halusi millä tahansa julkisella kulkuvälineellä. Kätevää!

Jihlavaan bussilla pääsi 6€ hintaisella lipulla, matka kesti puolitoista tuntia. Bussi oli ihan täynnä, mutta penkit isoja ja jokaisella oli käytössä näyttö mistä pystyi katsomaan elokuvia, sarjoja tms. mitä oli saatavilla. Vähän erilaista palvelua kuin Suomessa ;)

Asunto on todella iso, molemmille omat makuuhuoneet ja yhteistä tilaa riittävästi. Hieman tämä erilainen tapa rakentaa taloja hämmentää, esimerkiksi vessassa ei ole lavuaaria mutta vastaavasti suihkun puolelta sellainen löytyy :D lisäksi sieltä löytyy matala pisuaarinmuotoinen allas jossa on hana, ei ole ihan selvinnyt mihin sitä käytetään.Eilen ehdimme tehdä pienen kierroksen keskustan alueella, ja käydä ruokakaupassa. Haastavaksi täällä koituu englannin kielen käyttö (jota ei siis täällä käytetä) ja meidän tsekin kielen lyhyt oppimäärä.

Apuhengettäremme koulun kautta täällä Jihlavassa oli hankkinut meille pyörät käyttöön, joten niillä ajattelimme tutustua alueeseen tulevan kahden viikon aikana. Tämä kaupunki on todella kaunis ja sopivan kokoinen meille. 1200-luvulla perustettu kaivoskaupunki muistuttaa edelleen vanhoista ajoista monumenteillaan ja rakennuksillaan. Hopeaesiintymät toivat rikkauksia kaupungille, ja myöhemmin käsityöt toivat vaurautta asukkailleen. Tarkoitus on päästä tutkimaan maanalaisia tunneleita ja tutustua lähemmin rakennuksiin jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia.


Ensimmäinen harjoittelupäivä oli tänään. Aamulla otimme pyörät alle ja apuhengettären opastuksella poljimme harjoittelupaikkaan. Leipomo on iso, noin niin kuin meidän mittakaavassa. Kokonainen rakennus täynnä toimintoja. Innolla marssimme sisälle.

Heti alkuun meille näytettiin paikkoja. Saimme valita ruoan loppuviikon harjoittelupäiville, 25 kr/ruokailu. Eli lounas maksaa 1€ ja valittavissa oli 4 eri ruokavaihtoehtoa. Toimii.
Lisäksi paikka tarjoaa työvaatteet. No vielä parempi. Pikku hiljaa alkoi tuntua siltä että ei mene ihan niin kuin elokuvissa. Omat turvalliset työvaatteet saivat väistyä valkoisten housujen ja läpinäkyvän valkoisen t-paidan tieltä. Omat työvaatteet kun olisivat olleet oikein sopivat ja elintarviketyöhön soveltuvat, niin ei, ei todellakaan täällä sellainen käy. Kun pitää olla valkoiset. No mikäs siinä. Sitten kengät: Suomessa tarkoin valikoidut turvatyökengät, jotka täyttävät kaikki kriteerit (Suomessa), eivät käy kun eivät ole valkoiset. Tilalle: CROCSIT. Siis mitä?? Kyllä. Uudet, hienot, uutuuden hohtavat, valkoiset CROCSIT. En tiedä olivatko aitoja, tuskin. Mutta ei varmaan väliä, kunhan ovat valkoiset. Kun vielä kysyin mustasta topista, että voinko jättää t-paidan alle edes jotain, niin vastaus oli että tiedäthän että se menee likaiseksi. Eikä sukatkaan olleet hyvät, pitää olla valkoiset. Ei raidalliset.

Kun shokista selvisi, pääsimme hommiin. Siivoamaan peltejä, latomaan tavaraa pinnoihin ja täyttämään peltejä tuotteilla. Pisteet siitä että pinnat ja pellit ovat puolet isompia kuin Suomessa. En ole missään noin isoja nähnyt. Kaikki on muutenkin isompaa: tilat, uunit, vaihtolämpökaapit. Ja koneita on kaikkia mahdollisia. Myös taikinakoneiden patoja oli varmaan 7. Tavaraa tehtiin niin paljon että välissä tuntui että ne sämpylät eivät lopu koskaan. 1 pelti=20 sämpylää. 1 pinna= 20 peltiä. Ja yhteensä 10 pinnaa yhtä sämpylää eli 4000 kpl. Menekkiä on.

Kielimuuri luo haasteensa, mutta työntekijät ovat mukavia. He auttavat ja korjaavat heti kun tehdään jotain väärin. Haastavaa on ilmaista itseään niin että he ymmärtävät. Mutta ensimmäinen päivä takana, huomenna vapaa ja torstaina työt alkavat klo 7:00.

Muutamia kuvia ensimmäisiltä päiviltä.

Minun makuuhuoneeni.

Paikallinen musiikkikanava ja villasukat.

Ensimmäinen päivällinen. Itse tehty.

"Masaryk square"

Church of St. Ignatius

Vanhaa muuria on jäljellä pitkin kaupunkia.

Muuri katkeaa välillä ja jatkuu jossain muualla.

Syksyn värit loistossaan täällä.

Pakollinen selfie, kiipesimme torniin.

Polku takaovelle, kotimatkalla harjoittelusta.

Etsi kuvasta neljä virhettä.