Mietteitä koulusta ja opiskelusta

Tämä viikko on kulkenut aika lailla samaa rataa: aamulla herätys kuuden jälkeen, aamupala ja pyöräily kouluun kahdeksaksi. Yhteen saakka koulussa, sitten lounaalle keskustaan ja kotiin hetkeksi ennen illan ohjelmaa. Torstai iltana virkistäydyimme kylpylässä, Trebic Aqua Parkissa. Koko kylpylän alueet sai 1,5 tunniksi käyttöön reilun kuuden euron hintaan. Ylimenevistä minuuteista veloitettiin erikseen pois lähtiessä, mutta ei siltikään tullut kalliiksi reissu sinne. Ihanat allasosastot, kolme saunaa, älyttömän pitkä liukumäki ja lämmin ulkoallas kaupunkinäkymällä rentouttivat erinomaisesti.

Kouluviikko sujui loppua kohden aina vain paremmin kielen ja tekemisen osalta. Kun muut huomasivat että meidän työskentelymme sujuu ihan hyvin, he pystyvät auttamaan meitä silloin kun oikeasti apua tarvitsemme. Opettaja antaa hyviä neuvoja ettei meidän tarvitse koko ohjetta erikseen kääntää, riittää että saamme raaka-aineet kasaan. Hyvin leppoista tekemistä verrattuna Suomessa olleisiin koulupäiviin. Pääosin tuotteet menevät myyntiin koulupäivän ajaksi aulan tiskille, josta oppilaat voivat niitä ostaa. 

Raaka-aineet ovat pääosin hankittuna pienissä erissä: jauhot ovat kilon pakkauksia ja mausteet pienissä pusseissa. Saman kokoisia saa ruokakaupasta. Rommi ja munalikööri ovat kovassa käytössä. On ollut mukavaa saada uusia oivalluksia ja tehdä pienemmällä mittakaavalla tuotteita ettei mene koko päivää saman taikinan vääntöön. 

Tuli muuten selväksi sekin kuinka täällä aloitetaan koulupäivät: hotelli- ja ravintola-alan opiskelijat
tulevat kuuteen, myös kondiittoriopiskelijat. He tekevät keittiössä töitä tunnin tai kaksi ja siirtyvät sitten leipomoluokkaan. Koulupäivän kesto on 7 h. Keskustan alueella on koulun rakennuksia, joissa opiskelevat bisnes ja turismin puolen opiskelijat. He aloittavat kahdeksalta aamulla.

Koulussa leipomo on todella siisti: saimmekin käytännössä kuulla kuinka opettaja pitää kurissa ja nuhteessa oppilaitaan. Heti jos lattialta löytyi jotain ruokaa tai roskia, tuli tiukkasanainen tsekin
kielinen palaute asiasta. Olin itse asiassa itse hyvin iloinen etten ollut kertaakaan sellaista saarnaa saanut täällä,  ei olisi tuntunut hyvältä :D meitä kohtaan kaikki ovat olleet ihania, ystävällisiä ja auttavaisia. Vaikka eivät mitään ymmärräkään. Heistä on hauskaa kuunnella suomen kieltä, kuulemma puhumme nopeasti.





Tämän ikäisenä oleminen tuo kyllä etuja: kukaan ei käske tiskaamaan ja kun käännät hetkeksi selkäsi omalta työpisteeltä, joku on kerännyt tiskit ja siivonnut pöydän. Jos olin tiskaamassa, opettaja otti kädestäni kulhot ja sanoi että oppilaat tiskaavat. :D

Päiväkotipäivä ja paikallista menoa

Tiistai aamuna käänsimme pyörät kohti uutta, nimittäin emme olleet vielä ehtineet tutustua kaupungin siihen osaan missä päiväkoti sijaitsi. Hiema jännitti mitä koristeluhetkestä oikein tulee, mutta niin vain istuimme lasten sekaan ja taiteilimme marsipaanimassasta koristeita. Pienempien ryhmä oli meidän kanssamme ensin ja sitten esikouluikäiset. Yllätyimme erittäin positiivisesti kun muutama tyttö puhui pari sanaa englanniksi. Heille kuulemma opetetaan jo englantia, ja erittäin rohkeasti he tervehtivät ja sanoivat ikänsä numeroina. Ei voi kuin ihailla. Piparit saatiin valmiiksi, ja lapset hyvillä mielin lounaalle.

Tytöille ja pojille omat värit. 

Minun :D 

Iltapäivä meni väsyneissä merkeissä, mutta James Bond elokuva oli onneksi niin viihdyttävä että ei uni tullut kesken elokuvan. Iso kulttuurikeskus täällä pitää sisällään teatteria ja ohjattua liikuntaa, ja elokuvateatterisalin. Popparit kainaloon ja pehmeille penkeille odottamaan elokuvan alkua.

Elokuvan nimi lukee hyvin pienellä printillä, pitää itse tietää mitä menee katsomaan. Ja olimme teatterissakin liian ajoissa, eivät päästäneet kahvion alueelle, kun se aukesi vasta puoli tuntia ennen näytöksen alkua. 

Onneksi sai poppareita, muuten en tiedä olisinko selvinnyt. 

Elokuva oli hyvä, tosin vieraita kieliä emme ymmärtäneet kun niihin ei ollut englanniksi tekstityksiä. No onneksi ei haitannut kokonaisuuden ymmärtämistä: bond on aina bond, ei petä koskaan :D 

Keskiviikko lähti käyntiin koulussa: alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme oikeasti hommiin. Alkuun avustimme tekemään suklaamuffinseja. Yllätys oli suuri kun selvisi, että oppilaat tekevät hommia niin kuin kotikeittiössä. Hieman siinä oli sulattelemista, mutta näillä nyt mennään. Onneksi on mukavaa ja nuoret sekä opettaja mukavia. Tosin opettajalle selvisi vasta tänään että olemme opiskelijoita emmekä mitään opettajakollegoita toisesta maasta ;D taisi olla järkytys hänelle. Lisäksi
matkailu-ja ravitsemusalan opettaja jututti meitä ja pyysi tekemään esittelyn Suomesta ja koulujärjestelmästä. Hänkin luuli meitä opettajiksi. Oli naurussa pitelemistä. Mutta siis ensi viikolla
pidämme esitelmän Suomesta koulun oppilaille.

Maistelulautanen: suklaamuffinit ja kanelikakkua.

Kääretortun tekoa. 

Leikkauskulmia.

Valmis jälkkäri: unikonsiemetorttua vaniljakreemitäytteellä. Täällä vaniljakreemi on 100 kertaa parempaa kuin Suomessa. 

Pikkuisen on hiomista noissa ympyröissä. :D 

Toinen jälkiruoka:  juustokakku marjoilla.

Tänään pidettiin karnevaalit pyhän Martin kunniaksi. Pääsimme maistelemaan viinejä, näimme karnevaalikulkueen ja ilotulitus huipensi illan. Aukio oli täynnä ihmisiä, jotka nauttivat tunnelmasta. Oli mukavaa huomata kuinka täällä asukkaat kokoontuvat juhlimaan. Eikä hinnat päätä huimaa: yhdestä kojusta sai vuokrata viinilasin hintaan 2€ (ja hinnan sai siis takaisin kun palautti lasin) ja lasin sai käydä täyttämässä valitsemallaan viinillä. Puna-, valko- tai rosé-viiniä oli erilaisia, ja tuli kokeiltua jokaista väriä. Lasillinen maksoi merkistä riippuen 0,80-1€. Ja lasin kanssa sai kulkea missä huvitti, ei ollut erikseen anniskelualuetta ;D nälän yllättäessä otimme iltapalaksi pizzaa: rasvakeittimessä paistettu pohja siveltiin valkosipulivoilla ja päälle ripoteltiin juustoraastetta ja ketsuppia. Hinta 2€. Nälkäistä on helppo ruokkia. Täällä ei tehdä ruoasta liian monimutkaista. Se tuli jo huomattua jääkiekkopelissä kun ihmettelimme leipäviipaleita oluttiskillä. Niitä sai ostaa ja ne
paahdettiin  asiakkaille rapeiksi ja kuumiksi. Eikä leivän päälle laitettu muuta. Sama juttu leipätikkujen kanssa: 1€ hintaan sai pussillisen kuminalla ja merisuolalla maustettuja tikkuja, joita pystyi popsimaan pelin lomassa. Helppoa ja nopeaa.

Ensimmäinen koulupäivä

Aamulla apuhengettäremme haki meidät klo 9:00 asuntomme edestä ja vei meidät pyörien kanssa kouluun. Anu pääsi heti kartturiksi etupenkillä istuessaan, kun kuski oli eksyksissä :D löysimme lopulta perille, ja pääsimme esittelemään itsemme vahtimestarille. Häneltä saimme avaimet koulun tiloihin että saamme pyörät koulupäivän ajaksi lukkojen taakse. Tämä siksi ettei kukaan pääse tyhjentämään renkaita, esimerkiksi :D lisäksi saimme kulkukortin jolla saamme pääoven auki.

Koulun toisesta kerroksesta löytyy konditoriapuoli, jossa siis seuraavat kaksi viikkoa vietämme. Saimme opettajan huoneessa vaihtaa vaatteet ja jättää sinne omat työvaatteemme säilöön niin ettei tarvitse joka päivä niitä kuljetella edes takaisin. Pyörällä pääsee nopeammin kun ei ole painavaa reppua selässä.

Koulun kautta pääsemme syömään päivittäin lounaan keskustassa olevaan ruokalaan. Päivän annos maksaa reilu 2€ joten pääsimme sijoittaa rahamme siihen että ei tarvitse miettiä ruoan tekoa joka päivä. 

Pääsimme hetkeksi aikaa hommiin koukussa tekemään pieniä keksejä, ei kyllä selvinnyt että mihin ne keksit menevät. Sekoitimme vaaleaa ja tummaa keksitaikinaa keskenään, muotoilimme tangoksi ja leikkasimme raapalla pieniä paloja. Yksi tyttö niitä paistoi uunissa. Käytössä heillä neljä hellaa joissa he paistavat tuotteensa ja keittävät keitoksensa. Siinäpä se ensimmäinen päivä meni.

Ajoimme pyörillä kotiin ja lähdimme lounaalle. Tarjolla oli kalkkunan filettä riisillä ja paprikakastikkeella. Hyvää oli! Sitten teimme suunnitelman tulevalle viikolle: maanantai-iltana jääkiekko-otteluun, tiistaina katsomaan uusin James Bond elokuva, ja keskiviikkona on Kaarlen aukiolla festivaalit pyhän martinin kunniaksi. Aukio täyttyy kojuista ja esiintyjistä, ja puoli viideltä on paraati ja ilotulitus. Torstaina tai perjantaina sitten uimaan Aqua parkiin. Kävi tuuri etteivät ihan kaikkia elokuvia täällä dubbaa, vaan saa nähdään Bondin ihan alkuperäisenä, tosin tsekin kielisillä tekstityksillä.

Jääkiekko-ottelu oli kotijoukkueen juhlaa. Ensimmäisessä erässä Trebic takoi 4 maalia, mutta Kadan pelasi hyvin ja kavensi 4-3. Lopputulokseksi jäi 4-3, mutta lievää ilvesmäistä paniikkia meinasi lopussa olla ja pelkäsin että peli menee vielä jatkoajalle. Mutta onneksi ei. Tähän loppuun vielä pelaajien kiitokset kannattajille.

Huomenaamulla lähdemme avustajiksi lastentarhaan, kun siellä järjestetään piparinkoristelu tapahtuma. Ei mitään käryä mitä odottaa, pitää varmaan opetella taas pari uutta sanaa joita voi käyttää. :D
Dobri=hyvä kuluu melko nopeasti jos ei muuta osaa tulevaisuuden taiteilijoille sanoa.

Ensimmäinen päivä uudessa kaupungissa

Lauantai iltana saavuimme Trebiciin. Vuokraamamme asunto on keskustassa todella hyvällä paikalla. Onneksi asunnon omistaja tuli hakemaan meidät autolla bussiasemalta, meillä oli melko lailla tavaraa mukana. :D

Valmiina vaihtamaan kaupunkia koko omaisuus kainalossa.

Illalla vasta kolmas ravintola jonka oven avasimme ei ollut niin täynnä ettemme päässeet edes sisälle. Kahdesta ensimmäisestä käännyttivät ulos. No, onneksi kiinalainen ruoka on aina hyvää ja edullista. Maha täynnä oli mukava mennä nukkumaan ja aloittaa aurinkoinen sunnuntai uudessa paikassa. 

Makuuhuoneessa kampauspöytä, minun tavarat heti sen vallanneet.

Sänky ja pehmeämpi patja.

Ovi eteisestä olohuoneeseen. Tv:n koko ei päätä huimaa :D 

Olohuone ja ruokailutila.

Keittiö. Asunto remontoitu tänä vuonna. Verhot täällä on suihkuverhoja ja ikkunan yläosat jätetty paljaiksi :D 

Aurinkoinen aamu sai meidät liikkeelle ja tutustuimme Trebicin vanhan kaupungin alueelle. Kyseinen alue on Unescon suojelukohde johon kuuluu luostarin alue kirkkoineen, juutalaiskorttelit ja juutalainen hautausmaa. Alue oli pelkkää ylämäkeä mutta maisemat hienot. Luostarin pihalla päätimme kurkata kirkkoon sisälle ja päädyimme keskelle jumalanpalvelusta. Kirkko oli täynnä paikallisia, mutta myös turisteja joten pienen arkailun jälkeen uskalsimme ottaa kuviakin. Vaikuttava ja hieno tilaisuus. Täällä on ihan selkeästi paikallisilla tapana käydä sunnuntaisin kirkossa. 

Luostari ja kirkko.

Täällä on kesä. <3 

Kirkon sivuovesta päädyimme takaosaan yrittäen pitää mahdollisimman matalaa profiilia. 

Epätarkka kuva, mutta kattorakenne oli vaikuttava.

Oikeassa reunassa oli digitaalinen näyttö virsien numeroille.

On se vaan niin erilainen.. 

On rakennettu tarpeeksi iso että ihminen tuntee itsensä pieneksi.

 Jatkoimme matkaamme risteillen pieniä kujia kohti hautausmaata. Aurinko lämmitti, ihan kuin olisi kesä. Emme turhaan matkanneet tänne, etelän lämpöön :D

Jollakin oli vielä halloweenin aika.

Kivisiä portaita risteili talojen välissä. 

Oho tulipa vähän huono maisemakuva :D 

Kiertelyn jälkeen löysimme sen: täydellisen terassin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja rakennus suojasi tuulelta. Siihen pysähdyimme nauttimaan elämästä. 

Täällä talot on rakennettu vieri viereen mutta pihat aidataan umpeen, useimmat on myös vuorattu kasveilla niin että ohikulkija ei pääse tirkistelemään. 

On vaan niin eri näköistä kuin kotona.

Jihlava-joki virtaa Trebicin läpi. 

Lasillinen vain :D