sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pohdintaa paikallisista

Perjantai päivä sujui työn merkeissä. Aamulla aloitteinen työt sämpylälinjalla ja päätimme päivän tiskauskoneen ääressä. Tulipa tutuksi sekin. Pesimme kuljetuslaatikoita joita oli kertynyt mukava määrä viikon aikana. Kone oli todella suuri: ehdin kymmenen laatikkoa latoa koneeseen sisälle ennen kuin ne seuraavasta päästä alkoivat vasta tulla ulos. Kolme tuntia siinä hommassa meni mutta tulipahan tehtyä. Toista perjantaita en aio siellä kuitenkaan viettää :D

Ensimmäinen ero mikä tulee mieleen verrattuna Suomessa toimivaan isompaan leipomoon: työntekijöitä on enemmän tekemässä töitä samassa vuorossa. Muilta linjoilta käy työntekijöitä välillä auttamassa kun tilanne vaatii. Itse en edes aina näe että mistä kukakin tulee ja minne taas joku toinen menee. He pitävät huolta siitä ettei tule tehtyä turhaa rasitusta esimerkiksi selälle. Peltejä ei nostella yksin, ne laitetaan sopivan korkeisiin pinoihin niin että niitä on helppo alkaa täyttämään tuotteilla. Työpöydät työnnetään koneen äärelle ja niiden äärelle mahtuu useampi tekemään samaa hommaa. Työpöytiä liikutetaan yhdessä jonkun toisen kanssa. Ei se tosin aina mene täysin putkeen, kun lattia on betonia ja pöydissä,ei ole rullia alla mutta linjasto on suunniteltu hyvin ja apuna käytetään eri pöytiä niin että ympärille mahtuu tekemään töitä. Useampi henkilö pyörittelee solmusämpylöitä, yksi kuorruttaa ja yksi latoo pellille. Välillä joutuu konetta huoltamaan ja välillä käy joku selän takana katsomassa kuinka työ etenee. Vanhempi mies on varsin erikoistunut siihen että käy tutkailemassa taikinan paloittelun ja punnaamisen lomassa kuinka sujuu :D

Ehkä me jotain olemme kuitenkin tehneet oikein sillä saamme joka päivä olla enemmän avuksi, eli he ovat huomanneet että teemme mielellämme hommia ja että osaamisen taso on hyvä kun opimme nopeasti. Kaikkea he eivät tietenkään pysty meille opettamaan kun kieli ei ole yhteinen mutta he ovat hyvin kekseliäitä elekielessä. Minä kadotin hansikkaat ensimmäisenä päivänä ja meni hetki ennen kuin yksi työntekijöistä sai kerrottua minulle että se löytyi ja voin sen noutaa toimistosta. Hän joutui esittämään pyöräilyä ja hansikkaiden pukemista, mutta lopulta minun älli toimi että tajusin :D

Töissäkin jo huomasin kuinka täällä ei ole kaikki niin säädeltyä kuin kotona. Työntekijät pitävät koruja ja hiuspinnejä, rakennekynsiä jne, eikä ne tipu päästä tai aiheuta ongelmia. Työpaikalla on oma siivooja, joten paikat ovat huomattavasti puhtaampia. Lattioita putsataan koko ajan ja pinnat pyyhitään useamman kerran päivässä. Työntekijät taukoilevat tuotantotiloissa silloin kun työt sen sallivat. He eivät poistu muualle kuin vessaan ja he syövät leipää mitä on linjoilta jäänyt yli. Tämä varmaan johtuu siitä että tuotantotiloihin saavutaan portin läpi omalla kulkuluvalla ja lähdetään samasta portista. Ja wc:t sijaitsevat porttien ulkopuolella, eli oletettavasti wc:ssä käynti on pois työajasta. Tehokkuus huipussaan, tavallaan varmaan hyväkin asia, riippuu mistä katsoo.



Kulkupelit tällä reissulla. Kaksi erinomaista maastopyörää kulkee pitkin kylää :D

Meikä kukkulan huipulla, taustalla meidän kylä Jihlava. Oli muuten pieni tuuli tuolla.


Iltoja siivittää paikallinen musiikkikanava, lauantai iltana oli teema Kultainen Disco.
Aika monta tuttua biisiä tuli :D


Lauantain reissussa Brnon kaupungissa päädyttiin italialaiseen ravintolaan illalliselle. Prosciutto, rucola, kirsikkatomaatit ja sipuli.


Pietarin ja Paavalin katedraali.



Auringonlaskun aikaan ehdimme tutustua Spilbergin linnaan ennen kuin se meni kiinni.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti